Kaaoksenhallintaa

Koska arki (ja mun aivotoiminta) on kaoottista, sen hallinnassa helpottaa ympäristön järjestely. Turhan roinan poistaminen nurkista ja kaapeista helpottaa oloa, ja antaa ajatuksille tilaa virrata. Siivoaminen myös helpottaa stressiä, aivan kuin asioiden ja esineiden uudelleenorganisointi järjestäisi asioita myös pään sisällä?
Tänään oli Sellainen päivä, kun heti herätessä huomaa miten seinät kaatuvat päälle, ja langat alkavat lipsahdella käsistä. Talon jokainen lokero ja soppi tuntui pursuavan turhaa roinaa, tekemättömiä asioita, korjattavaa, parsittavaa, paikattavaa. Ihmettelin samalla, kuinka yhdellä ihmisellä (=avomiehellä) VOI olla niin paljon tavaraa kaapeissa, varastossa, autotallissa ja vielä lapsuudenkodissakin (missä ne eivät onneksi ole mun ajatusten tiellä). Olen itse minimalisti, ja kuljetan ylimääräiset romut kierrätykseen, keräykseen tai kirppikselle, joten ahdistaa kun kaapit ovat täynnä tuikitarpeetonta rompetta odottamassa ”sittenkunonaikaa” hetkeä.

Arjen hallinnassa kultaakin kalliimmaksi on osoittautunut päivyri.fi (nettikalenteri). Kun yhdellä on tyystin epäsäännölliset työvuorot kahdessa eri työpaikassa, työharjoittelu, tenttipäiviä ja lasten vanhempainiltoja, toisella säännöllinen (=joustamaton) vuorotyö ja treenejä, kolmannella kokeita, retkiä ja isävisiittejä sillointällöin, neljännellä päiväkotipäiviä ja isävisiittejä säännöllisen epäsäännöllisesti, viidennellä äitikäyntejä puolet ajasta säännöllisen epäsäännöllisesti ja lisäksi on siivouspäivät, eläinlääkärikäynnit, neuvolakäynnit, harrastukset, reissut – niin siinäpä sitä on soppaa keitettäväksi, ja ennenkaikkea muistettavaksi. Kalenterin avulla myös konkretisoituu se tosiasia, että ”sittenkunonaikaa” -hetki on jossain hamassa tulevaisuudessa. Kaukana täältä, lapsiperheen jonglöörauksesta.
Miehellä on lumilautailu-, laskettelu-, sulkapallo-, tennis-, futis-, snorklaus-, ja sählyvarusteita, sekä moottoripyörä. Välineitä on, aikaa ei. Minulta moista arsenaalia ei löydy, sillä ymmärsin jo kymmenen vuotta sitten ensimmäisen lapsen saatuani, että sooloharrastelu jää niin vähälle, ettei sitä varten kannata kerryttää kummoista välinearsenaalia kun niitä harvoja kertoja varten voi sitten aina lainata tai vuokrata välineitä. No, koska kamat on jo hankittu, ne jääköön – pingispöytää meille ei silti tule. Joku raja.

Rykäisin roinanraivauksen käyntiin kodinhoitohuoneesta, missä järjestin paikan tavaroille, että tavarat voi sitten laittaa paikoilleen. Jotenkin raivaus lipesi taas käsistä, ja löysin itseni kuvaamasta tarpeettomia tavaroita facebookin roskapalstalle, sekä kirppisryhmään. Hetkeä myöhemmin olin yltäpäältä pölyssä päästyäni autotallin puunaamisen makuun…
Miehen tullessa normaalia pidemmästä työvuorosta kotiin olin topakkana vastassa ylimääräisen rojun aiheuttaman harmistuksen vuoksi. Pienten lähdettyä toisille vanhemmilleen jatkoimme autotalliprojektia yhdessä, ja muutaman tunnin urakan jälkeen mieli alkoi olla harmonisempi.
Päivän mittaan Facebookin kautta tavoitettu porukka haki tai osti meiltä valaisimia, tikkataulun (jonka mies lupasi puoli vuotta sitten antaa ystävälleen), cd-soittimen ja erinäisiä huonekaluja – se olikin onni, sillä roskiin en ehjää tavaraa halua heittää, mutta kirppispöydän varaaminen on tällä hetkellä mission impossible akuutin aikapulan vuoksi.

Tuunaaminen ja puunaaminen jatkuu yövuoron aikana töissä, ja huomenna taidan korkata virallisen siivouspäivän silittämällä olohuoneen upouudet verhot. Samalla jäsentelen tulevan viikon haasteita, puran ajatuksiani tekemiseen ja koetan löytää motivaatiota keskeneräisen loppuunsaattamiseen.

Ainakaan en sammaloidu.