Yksi kalleimmista aarteistani on jo melkoisen hiutunut vauvakirja, mikä sisältää äitini kirjoittamia tarinoita ja tietoja vauva-ajoista varhaislapsuuteen. Muistolaatikkoni kätköissä on myös muutama tärkeä esine, ja joitakin valokuvia, joita vaalin hartaasti. Esikoiseni synnyttyä oli itsestäänselvää, että jatkan perinnettä ja kirjoitan hänellekin vauvakirjaa, sekä kerään valokuvia omaan albumiinsa. Vuosien mittaan muistoja on toisenkin lapsen myötä kertynyt valtavia määriä; on vauvakirjoja, lapsikansioita vauvakirjojen jatkona, kirjeitä, kortteja, muistovaatteita ja leluja… Myös omien muistojeni arsenaali kasvaa koko ajan; on tärkeitä tekstiviestejä, sähköpostikeskusteluja, päiväkirjoja, ja tuhansittain valokuvia (vahingosta viisastuneena) ulkoiselle kovalevylle tallennettuna.
Muistojen ja tapahtumien tallettaminen on minulle hyvin tärkeää, mutta se vaatii aikaa ja hermoja. Asiaa toki pahentaa, mikäli osa tekstitiedostoista on ajan saatossa muuttunut koodikirjoitukseksi, kissa on pissannut päiväkirjojen päälle, kuvatiedostot ovat yhtä pikselimössöä eivätkä uudet ohjelmat aukaisekaan vanhoja videotiedostoja…
Yksi suuri urakka on kuitenkin viimein tullut päätökseen; olen smartphoton avulla tehnyt vinon pinon valokuvakirjoja menneiltä vuosilta. Kovakantisten, tyylikkäiden (ja tyyriiden) deluxe-kansien väliin olen sijoitellut perheen parhaimmat valokuvat vuosittain, ja huokeampien kierrevihkojen sivuille olen ladannut kummallekin lapselle omat kuvat jokaiselta vuodelta.
Kuvien asettelussa oli oma työnsä, sillä en halunnut hyödyntää valmiita pohjia vaan sommittelin jokaisen kuvan paikoilleen erikseen. Lopputulos on perinteisiin albumeihin verrattuna kuitenkin niin päheä, että se on taatusti ollut kaiken vaivannäön ja rahanmenon arvoista.
Merkinnät RSS-syötteenä